Arkistot kuukauden mukaan: helmikuu 2017

Mitä partio on minulle?

Olen viime aikoina hymyillyt epätavallisen paljon. Minut on saattanut saada kiinni jopa lauleskelusta keskellä kirkasta päivää, kadulla kulkiessani. Ajatelkaa nyt, julkisella paikalla! Muutamaan otteeseen syytä hyväntuulisuuteeni on kyselty. Vastaukseksi uteliaat ovat saaneet ympäripyöreitä selityksiä: ”Tänään on hyvä päivä!” tai ”Nyt sattuu vaan olemaan inspiroitunut olo!”. Viimeaikaisten mainoskampanjoiden julkistamisen johdosta (KATSO NETTISIVUT, FACEBOOK TAI MIKÄ TAHANSA VIPEN SOMEKANAVA!!!) voin nyt hieman jälkikäteen avata omaa inspiraatiotani.

Viimeaikoina valtavasti hymyilyttänyt asia on ollut pikkuhiljaa valmistuva musiikkivideoprojektimme. Hauska, nopeasti itsenäisyyspäiväjuhlaa varten kyhäämäni mainosräppi sai tuulta siipiensä alle, ja yhden esittämisen tähdenlennoksi ajattelemani biisi lähti ihan kokonaan lapasesta! Niin kävi ihan vaan vahingossa, kun Siljan kanssa suunnittelimme leirin viestintää, ja ajatus mainostrailereista nousi esiin. Tuntui luontevalta, että mainosräppi muokattaisiin mainosvideoksi. Se, mitä seuraavaksi tapahtui, on yhä itsellenitäysi mysteeri. Make lupasi lähettää meille tekemänsä (ip-juhlassakin kuullun) biitin ”vähän muokattuna”. Ihan yhtäkkiä meillä onkin jo kasassa ehkä maailman siistein leiribiisi tarttuvine kertosäkeineen! Purkitettiin Perunasalaattiretkellä johtajien kanssa myös musavideomatskua loistavalla fiiliksellä, ja klipit olivatkin kaikki nauruntäyteisiä! Leiribiisin äänitykset hoituivat kiljavan Kassun ahtaassa ja huonoilmaisessa pyykkikomerossa. Yhdessä Siljan kanssa vielä pidimme hauskan editointiviikonlopun Jyväskylässä!pus

Naamalleni pysyvästi muuttanut hymy johtuu tietysti siitä ilosta, että saan tehdä näin hauskoja asioita tällaisten ihmisten kanssa. Ei kahteen kertaan tarvinnut pyytää johtajia pakkaseen tanssimaan ilman toppatakkeja, eikä tosiaan ole tarvinnut pyytää ihmisiltä apua, kun omaa osaamista on avuliaasti tarjottu mielellään. Parasta ehkä on se, kuinka sekä loistaviin että hiukan kyseenalaisempiinkin ideoihin(i, yleensä omat ideani ovat juuri niitä kyseenalaisia) tartutaan hetkeäkään epäröimättä! Tuntuu siltä, että saan innostavassa, luovassa ja avoimen hyväksyvässä ilmapiirissä tehdä asioita, mistä pidän ja innostun. Muut tarttuvat omiin ideoihini vieden niitä eteenpäin ja sama toimii tietysti toiseenkin suuntaan. Yhdessä tekemällä ideat jalostuvat ja lopputuloksista tulee upeita!

Jo yhden musiikkivideoprojektin avulla löysin itsestäni valtavasti uusia resursseja. Huomasin osaavani sanoittaa lauluja ja räpätäkin vähän! Sain uusia kokemuksia, kun pääsin kokeilemaan äänitystä, mitä en ole koskaan aikaisemmin tehnyt. Pääsin myös käyttämään omia vahvuuksiani heittäytyessäni videon kuvauksiin ja ohjatessani muita. Innostuin valtavasti musiikin tekemisestä ja laulamisesta. Saa nähdä, mihin tämä innostus minut vielä ohjaa.

Minulle partio on juuri kaikkea tätä. Uusia kokemuksia, oman potentiaalin löytämistä ja käyttöönottoa, vahvuuksien hyödyntämistä ja innostumista, mutta ennen kaikkea yhdessä tekemistä! Mutta on partio paljon muutakin. Ei videota olisi tehty, ellei sen työstäminen olisi ollut hauskaa ja antoisaa. Toisaalta video toimii myös leirimainoksena. Toivon, että se osaltaan innostaa vipeläiset kesäleirille sankoin joukoin, jotta pääsisimme tekemään leiriläisille upeaa ohjelmaa ja voisimme jakaa mahtavan kesäleirikokemuksen yhdessä. Minulle partio on siis myös muille tekemistä ja mahdollistamista. Minulle partio on innostus- ja inspiraatiohymyä! Hymyni lähtee siitä, kun muut partiolaiset (niin isot kuin pienetkin) ovat innokaasti mukana ja hymyilevät leveästi ymmärtäessään, mitä kaikkea partio voikaan olla!

Minua hymyilyttänyt musiikkivideo saatiin jo valmiiksi, mutta leirissä riittää vielä tekemistä. Välkkeen takia aion hymyillä heinäkuun loppuun asti, ja vielä sitäkin pidempään. Onneksi inspiraatiohymyilyä ei koskaan tarvitse lopettaa, kun seuraavat partiohaasteet jo odottavat!
Muista hymyillä!

Ella, Välke 2017 leirinjohtaja

Katso Laita ruudut kii -musiikkivideo ViPen YouTube kanavalta täältä!

 

Laita ruudut kii, ei ain tarvii telkkarii!

Katson aika paljon telkkaria. Saatan avata telkun ihan muuten vaan taustahälinäksi, jos kotona tuntuu liian hiljaiselta. Mutta kyllä silloin on ihan tosi kyseessä, kun kiiruhdan juoksujalkaa kotiin katsomaan Vain elämää ja ihailemaan artistien upeita versioita toistensa kappaleista. Ja silloinkin, kun pähkäilen kädet hikoillen, pitävätkö Sinkkuillallisen sinkut toisistaan tai löytääkö morsian mieleisensä hääpuvun vain kahden tuhannen dollarin minibudjetilla. Himoitsen vesi kielellä masterchef – kilpailijoiden upeita ruoka-annoksia, jännitän kunkin viikon putoavaa huippumallia. Rakastun pariskuntiin seuratessani heidän matkaansa alttarin ensitreffeistä viimeisiin jaksoihin saakka. Itken ja nauran yhdessä perheiden kanssa, kun hurja remontti paljastaa perheen uuden kotitalon. Hämmästyn suomen kauneimpien kotien harmoniasta. Arvioin yhdessä neljän häiden morsianten kanssa kunkin hääpaikkaa ja morsiuspukua, iloitsen laihduttajien kanssa hurjan painonpudotuksen onnistumisista ja kannustan suunnittelijoita project runawayn haasteissa.

Tosi-tv on ihanaa! Se on monipuolista ja tarjoaa viihdettä, mutta myös pohdittavaa. Tosi-tv usein näyttää elämää, jollaista itse en elä. Se avaa ymmärryksen ovia moniin maailmoihin.

Toisaalta tosi tv:n avaamiin maailmoihin on helppo upota, jäädä jumiin ja koukkuun.

Vaikka telkkarin katsomisessa ei sinänsä mitään pahaa olekaan, en halua jumittua elämään tosi-tv:n sisään. Joskus on aika sulkea telkkari ja sen sijaan ihailla kastepisaroiden kimallusta aamuauringossa tai pähkäillä omia arvojaan. Löytää polku jota kukaan ei koskaan ole vielä kulkenut ja himoita ihan tavallista makaroonilaatikkoa. Jännittää sitä, tuleeko sade tai sitä, onnistunko yllättämään ystäväni. Toisinaan on aika rakastua, toisinaan itkeä, ja useimmiten on aika nauraa ystävien kanssa vedet silmissä ja vatsa kippurassa! Tai hämmästyä siitä, mitä kaikkea jo osaakaan! Arvioida omia vahvuuksiaan ja kehittymiskohteitaan. Iloita yhteisestä ajasta uusien ihmisten, tai rakkaiden vanhojen tuttujen kanssa. Kannustaa jokaista ihmistä ympärillään.

Joskus on aika tehdä ja kokea tuo kaikki. Se aika voisi olla juuri nyt, ja uudelleen juuri nyt, ihan jokaisena päivänä. Ja annanpa vielä pienen vinkin: tuon kaiken, ja paljon enemmän, pääset tekemään ja kokemaan partioleirillä, Välkkeellä!

Laita ruudut kii, ei ain tarvii telkkarii!

-Ella, Välke 2017 leirinjohtaja

unspecified